'KÄYTÄNNÖN ESIMERKKEJÄ ELÄMYSPEDAGOGIIKASTA
Elämyspedagogisen ohjelman lähtökohtana on saattaa osanottajat epätasapainon tilaan tavallisesti siten, että heidät viedään outoon ja tuntemattomaan ympäristöön, jossa heidän tulee ratkaista erilaisia ongelmia. Samanaikaisesti luodaan tilanne, jossa yhteistoiminnan avulla voidaan saavuttaa tuloksia ja ratkaista ongelmat. Reflektion avulla saavutetaan lopuksi opitun yleistyminen ja siirtovaikutus.
Elämyspedagogiikka on jatkuvaa toiminnan ja reflektion vuorovaikutusta. Reflektioiden avulla integroidaan aiemmat kokemukset edessä oleviin haasteisiin ja oppimistehtäviin.
Seikkailut voidaan jakaa toimintatapansa mukaan neljään eri ryhmään:
1. Sosiaalistamisleikit, joiden tarkoituksena on tutustuttaa ryhmän jäsenet toisiinsa
Luottamusleikki: osallistujan kaatuu silmät kiinni taaksepäin ja ryhmän muut jäsenet ottavat kiinni
2. Ryhmäaloitteisuuteen liittyvät tehtävät, jossa ryhmä yhdessä selvittää sille annetut ongelmat tai tehtävät
Narun ylitys: ryhmän kaikkien jäsenten tulee päästä narun yli, naruun ei saa koskea. Narun korkeus on hyvä olla suurin piirtein ryhmän lyhyimmän jäsenen kaulan korkeudella. Toisia ryhmän jäseniä saa auttaa, mutta narun ylitettyään ei ryhmän jäsen saa palata toiselle puolelle. Jos naruun osuu, joutuu ryhmä aloittamaan tehtävän alusta.
3. Yksilöllisiä haasteita sisältävät köysi/kiipeilytehtävät
Kalliolaskeutuminen, seinäkiipeily
4. Ulkoilmatoiminnot
Vuorikiipeily, yksin vaellus
Seuraavaksi esittelemme elämyspedagogisen harjoitteen prosessin, jota voi soveltaa etenkin lapsiryhmien kanssa:
Valmistautuminen
Osallistujille on hyvä pohjustaa tulevaa seikkailua etukäteen, jotta osallistujatolisivat henkisesti valmistautuneet toimintaan seikkailun käynnistyessä. Usein lasten seikkailu kytkeytyy johonkin tarinaan, jonka avulla lapset johdatetaan sisälle seikkailuun.Huomioitavia asioita seikkailun suunnittelussa ovat mm seuraavat: ryhmän omat kiinnostusten kohteet tai millaisia leikkejä he leikkivät? Toiminnalla on hyvä olla kiinnekohtia arkipäivään ja sitä kautta kokemuksista tulee mielekkäitä. Valmisteluvaiheessa on myös hyvä miettiä seikkailun tavoitteita. Miksi seikkailemme? Tuetaanko ryhmätyöskentelyä, kasvua vai onko seikkailun tarkoitus vain virkistää arkipäiväistä tekemistä.
Toteutus
Seikkailu ei koskaan voi olla täysin suunniteltua toimintaa. Toimintaprosessi on ainutkertainen , koska kunkin osallistujan kokemukset muotoutuvat suhteessa omaan kokemusmaailmaan ja ryhmään. Seikkailun yhteydessä on mahdollisuus päästä sadun maailmaan, jossa voi selvittää ristiriitaisia tunteita ja ratkaista eteen tulevia onglemia turvallisissa puitteissa. Seikkailussa osallistuja voi itse aktiivisesti vaikuttaa tapahtumien kulkuun ja säädellä näin jännitystä itselleen sopivaksi. Ryhmäläiset siis eivät ainoastaan osallistu vaan vaikuttavat itse siihen millaiseksi seikkailu muodostuu.Purkaminen
Toiminnallisen kokemuksen jälkeen ryhmän on saatava aikaa ja tilaa kokemuksensa purkamiseen. Purkuvaiheen tulisi seurata mahdollisimman nopeasti varsinaisen seikkailun jälkeen. Seikkailujen purkaminen on tärkeää, koska silloin osallistujilla on mahdollisuuus tunnistaa omia tunteitaan ja hän ei jää yksin omien tuntemustensa kanssa. Purkutilanteissa ohjaajan rooli on auttaa eteenpäin erilaisilla kysymyksillä esimerkiksi: Miltäs harjoite tuntui sinusta? Keneen luotit eniten? Mikä jännitti? Mitä olisin voinut tehdä toisin? Mitä opin?::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
PRACTICAL EXAMPLES ON THE METHOD
The basis of the outdoor Adventure education is to push participants out of balance by taking them to unknown environment where they have to solve a different kind of problems and find solutions as a group. With a reflection, group learns what just happened and how to use the information in the future.Outdoor Adventure education is an interaction between action and reflection. With a reflection, we can integrate earlier experiences to upcoming challenges.
Adventure learning can be allocated in 4 different groups by their way of acting:
1. Socialization: activities to get to know each other
Trust → participant lays back and lets the others catch.
2. Group assignments: Participants try to solve problems and tasks together
Rope over passing: All the participants need to go over the rope without touching it. Rope should be as high as the shortest participants throat. You can help each other, but when you are already another side of the rope you can't go back. If someone touches the rope task will start at the beginning.
3. Individual tasks: f.ex rope climbing/abseiling, wall climbing
4. Outdoor activities such as mountain climbing, canoeing
Next, we will introduce the process of outdoor adventure education:
Preparation
It is necessary to prepare participants somehow to upcoming adventure by telling them the basic details so they can orientate what´s coming up next. When instructing a group of children you can attach the group to upcoming adventure by telling a story. You should notice the interest of the group and the plays they play. Action should be related to everyday actions to keep it simple and meaningful. This is also the part of this process where you should think about the goals of the adventure. Why do we have this outdoor adventure? What are the educational goals? To support the teamwork, personal growth or is it just for fun?Implementation
Adventure can never be fully planned. Adventure process is always unique while all the participants are sharing their earlier experiences with the group. Within the adventure, the child can safely get to the land of fairy tale and solve mixed feelings and problems in a safe environment. In the adventure, the participant can affect how things will go and set the excitement to a tolerable level. Participants won't just participate. They are making the adventure.Reflection
After the adventure, there should be enough time for reflection. Reflection should have a place right after the adventure so that participants get to recognize and tell about their feelings and they won't be alone with all the emotions. The instructor has a big role in reflection. The instructor can help the participants by asking questions f.ex: How did you feel during the adventure? Who did you trust the most? What did you learn?Lähteet/References:
www.seikkailukasvatus.fi
Telemäki, Bowles 2001, Seikkailukasvatuksen teoria ja käytäntä Osa 1. Oulun yliopiston Kajaanin opettajakoulutusyksikön julkaisuja.
Kokljusckin Mikael, 1999, Seikkailuun!, varhaiskasvatuksen seikkailukirja, Helsinki, Kirjayhtymä.
http://www.kll.fi/filebank/61-koululiik_luontoliikunta_netti.pdf
